Hän seisoi alastomana suihkussa ja kykeni vaivoin erottamaan edessään heiluvat kasvot, olivatko ne edes ihmisen, miehen vai naisen? Hän yritti tarttua tätä kaksin käsin tuosta kaulasta, joka lähti hevosen päästä alaspäin mutta samassa häneen tartuttiin voimakkaasti takaapäin ja hän liukastui valkealle kaakelilattialle. Perkele, saatana, vittu, tapan teidät kaikki. Samassa pärähti jossain kello soimaan, ääni tuli kuin jostain tynnyristä, kasvot tulivat aivan lähelle ja hokivat jotain – ei ole mitään hätää, ei ole mitään hätää, tulkaa nyt saatana jo laittamaan barbituraatti piikki, tää on vielä ihan sekaisin.
Riuhtomista kesti ja kesti, kunnes joka raajassa oli joku kiinni ja silloin hän hellitti mutta samassa ponnisti voimansa äärimmilleen ja taipui kaarelle, jolloin toinen jalka vapautui, silloin lähti potku ja shakkinaamasta purskahti jotain punaista ja kuului huutoa. Hän heilutti persettään kaikenvoimin, jottei siihen olisi saatu piikkiä mutta tottunut hoitaja tökkäsi sen reiden sivulle ja toisen piikin toisen reiden sivulle. Vielä nahkaremmejä laitettaessa hän riuhtoi mutta sitten hellitti ja alkoi puhumattomaksi ja tajukin kangerteli. Kuutionaamat katselivat, joillain luurankohampaat irvessä ja suut täynnä multaa jossa oli matoja. Hän sulki silmänsä, saatanan pilaajat, saatanan pilaajat. Olette pilanneet kaiken, elämäni, se on minun elämäni vaikka olisi kuinka pirstaleina.
tku tuli varoittamatta ja hän tunsi kuinka psykoosi hetkittäin hellitti, äänet vain korvissa huusivat, se oli sellaista epämääräistä huutoa, satoja erilaisia ääniä, huutoja, kiroilua, naurua, ivaa. Ovi kolahti kiinni ja hän jäi yksin huoneeseen, yläpuolellaan tumma hahmo tikari osoittaen suoraan hänen rintaansa. Hän sulki silmänsä ja piti niitä kiinni ja päätti ettei avaa niitä enää koskaan, hän ei halua nähdä ketään enää koskaan. Ei ketään, missään, milloinkaan. Jättäkää rauhaan hän huusi ja riuhtoi ja nukahti.
Hän heräsi ja katsoi valkeaan kattoon, tikarimies oli poissa, ei kuulunut mitään. Sitten joku rapisteli oven takana, hän sulki silmänsä heti, sitten ovi laitettiin hiljaa kiinni. Katosta hän näki itsensä makaamassa, surkeana, ruhjottuna, täysin mitättömänä ja häntä kävi itseään sääliksi. Hän risti kätensä ja pyysi armoa tuolle joka tuolla alahaalla on. Jeesus, jos olet olemassa niin auta. Samassa hän tunsi lämpimän kosketuksen kädessään Jeesus hiveli ja silitteli hänen kättään puhuen rauhallisella naisen äänellä. Hän vaipui ja kyynel vierähti silmäkulmasta, hän tajusi hoitajan pienen ja lämpimän käden ja tunsi rakkauden. Hän päätti silloin lahjoittaa tuolle ihanalle olennolle suuren mustan jahtialuksensa johon oli kirjoitettu kultakirjaimin hänen nimensä – Af Afengren -Gren ja hopealusikat sekä punaisen Volvo Amazoninsa ja myös omistamansa Luukin kartanon. Ja vielä hän lupasi mielessään, että tuo kypärävalo joka seisoi korkeana pihalla hoikkana mutta pitkänä tulisi vartioimaan tuon enkelin tietä. Muuta hänellä ei ollut antaa.
turpakiinnikunminäpuhun
ei mitään järkee,,, rupe vaan päätä särke,,
perjantai 10. helmikuuta 2012
Hän tajusi näkevänsä hämärästi jotain;
Tummaksi tervattu vene, oli kaatuneena alassuin -näkyi myös toinen vene sinipohjainen ja yläosa vaaleaa puuta – siinä oli ikään kuin mies ja nuori poika, ehkä kymmenen vanha. Pojan käsi viittoili kohti, sitten kääntyi miehen pää ja kohta kääntyi takaisin. Poika sanoi jotain. Siitä ei pystynyt erottamaan sanoja, jotain aivan kuin etäistä kaikua. Hänen oli hyvä olla – näytti, että faija souti ja Ygo-veli oli takatuhdolla – vene liukui kohti kirkasta valoa joka loisti venetaalaan avoimista pariovista. Vielä hän kuuli, kun joku sanoi: ” otan osaa, luulen hänen poistuneen näyttämöltä.” Laineet liplattivat hiljaa veneen kylkiä vasten ja hänen oli rauhallinen ja hyvä olla. Valkeus täytti koko mielen, maailma liukui pois, jos sitä oli ollutkaan.
Tummaksi tervattu vene, oli kaatuneena alassuin -näkyi myös toinen vene sinipohjainen ja yläosa vaaleaa puuta – siinä oli ikään kuin mies ja nuori poika, ehkä kymmenen vanha. Pojan käsi viittoili kohti, sitten kääntyi miehen pää ja kohta kääntyi takaisin. Poika sanoi jotain. Siitä ei pystynyt erottamaan sanoja, jotain aivan kuin etäistä kaikua. Hänen oli hyvä olla – näytti, että faija souti ja Ygo-veli oli takatuhdolla – vene liukui kohti kirkasta valoa joka loisti venetaalaan avoimista pariovista. Vielä hän kuuli, kun joku sanoi: ” otan osaa, luulen hänen poistuneen näyttämöltä.” Laineet liplattivat hiljaa veneen kylkiä vasten ja hänen oli rauhallinen ja hyvä olla. Valkeus täytti koko mielen, maailma liukui pois, jos sitä oli ollutkaan.
tiistai 30. marraskuuta 2010
parisuhde
hiutaleita, pölyä
kysymyksiä, vastauksia,
kerro itsellesi kolme tärkeintä asiaa
kerro muutoksesta
kerro mitä haluat muuttuvan ja oletko itse valmis muuttumaan
sano edes yksi asia, kerro kumppanillesi mikä on parasta hänessä
sano jotain
usko sisimpääsi, usko niihin enemmän kuin olemassa oleviin rakenteisiin
elä ole elämän riepoteltavana
rakasta
ole rakkauden oma, anna rakkauden rakastaa sinussa olevaa rakkautta
anna mä silitän sua sielusta saakka
kysymyksiä, vastauksia,
kerro itsellesi kolme tärkeintä asiaa
kerro muutoksesta
kerro mitä haluat muuttuvan ja oletko itse valmis muuttumaan
sano edes yksi asia, kerro kumppanillesi mikä on parasta hänessä
sano jotain
usko sisimpääsi, usko niihin enemmän kuin olemassa oleviin rakenteisiin
elä ole elämän riepoteltavana
rakasta
ole rakkauden oma, anna rakkauden rakastaa sinussa olevaa rakkautta
anna mä silitän sua sielusta saakka
rakas
rakas
murskatut huulet ottavat hengähdystauon
minä tiedän sanasta sanaan sanasi
rakas
oi kuolevainen rakkaus
kaikki katoaa
miten kaunista valhetta kaikki on
verenpisara kukkii verannalla
veripisara tahraa valkoista marmoria
valhetta elämän ja rakkauden
punaista ja mustaa
tai ehkä juuri siksi
murskatut huulet ottavat hengähdystauon
minä tiedän sanasta sanaan sanasi
rakas
oi kuolevainen rakkaus
kaikki katoaa
miten kaunista valhetta kaikki on
verenpisara kukkii verannalla
veripisara tahraa valkoista marmoria
valhetta elämän ja rakkauden
punaista ja mustaa
tai ehkä juuri siksi
maanantai 15. marraskuuta 2010
armon kerjäläinen
kerskaileva tunnustaja, sanot uskovasi Jeesukseen
tunnustuksesi seulotaan kuin jokainen hiekanmurunen joka maassa on
jokainen kivi
kulmakivi, peruskivi, viimeinen kivi
päätöskivi
kaikki käännetään
huudat itsesi tyhjiin armoa
huudat avaruuteen - rakkautesi Kristukseen
lunastaja lunastaa
välittäjä välittää
kadotettu katoaa
sinun täytyy olla kadotetuista kadotetuin voidaksesi tarttua Kristuksen käteen
hävinneistä hävinnein
viimeinen
köyhin
mitään et voi muuttaa
salli hänen olla Kristuksesi
tunnustuksesi seulotaan kuin jokainen hiekanmurunen joka maassa on
jokainen kivi
kulmakivi, peruskivi, viimeinen kivi
päätöskivi
kaikki käännetään
huudat itsesi tyhjiin armoa
huudat avaruuteen - rakkautesi Kristukseen
lunastaja lunastaa
välittäjä välittää
kadotettu katoaa
sinun täytyy olla kadotetuista kadotetuin voidaksesi tarttua Kristuksen käteen
hävinneistä hävinnein
viimeinen
köyhin
mitään et voi muuttaa
salli hänen olla Kristuksesi
torstai 28. lokakuuta 2010
kaikki pitivät minua vain kummallisena
- menin kylpyhuoneeseen kello seitsemän ja tulin sieltä ulos kello kahdeksantoista
olinko sairas
- ja miten sen selvittäisin muuten
katsoessani peiliin
- luulin olevani Jeesus Kristus
en palannut LSD tripiltäni koskaan
jos minulla olisi miljoonia
- en olisi onnellinen
kaikki pitäisivät minua erikoisena
- maksan velkani hullujenhuoneella
voitte olla varmoja
- minä en tappanut joutsenta
olen sattuman tuhoama
- syytön
tässä unessa tähti halkaisee taivaan
- tässä unessa aurinko polttaa sieluni karrelle
kyyneleet repivät ripseni
unta näen
- ristit kaatuvat päälleni
jos olen olemassa
- täytyy minulla olla myös historia
en herää
- en halua herätä
irtauduin ruumiistani ja katsoin salaa itseäni katon rajasta
aika pysähtyy
- tihentyy muistoiksi
kyyneleet ovat kastelleet vuoteen
- veriset kyyneleet
- menin kylpyhuoneeseen kello seitsemän ja tulin sieltä ulos kello kahdeksantoista
olinko sairas
- ja miten sen selvittäisin muuten
katsoessani peiliin
- luulin olevani Jeesus Kristus
en palannut LSD tripiltäni koskaan
jos minulla olisi miljoonia
- en olisi onnellinen
kaikki pitäisivät minua erikoisena
- maksan velkani hullujenhuoneella
voitte olla varmoja
- minä en tappanut joutsenta
olen sattuman tuhoama
- syytön
tässä unessa tähti halkaisee taivaan
- tässä unessa aurinko polttaa sieluni karrelle
kyyneleet repivät ripseni
unta näen
- ristit kaatuvat päälleni
jos olen olemassa
- täytyy minulla olla myös historia
en herää
- en halua herätä
irtauduin ruumiistani ja katsoin salaa itseäni katon rajasta
aika pysähtyy
- tihentyy muistoiksi
kyyneleet ovat kastelleet vuoteen
- veriset kyyneleet
tiistai 26. lokakuuta 2010
DIAGNOOSI
Kliinislääketiteellisbiologispsykoanalyyttinen psykiatrimme tää - niin ja tietysti myös,
moniammatillinen työryhmä tää,
keskenään väittelee,
skitson kanssa kättä vääntää,
taudinmääritystä muodostaa.
Hei hulinaa - täällä sitä ollaan - potilasta varmaan odottelu tää,
ottaa bollaan.
Työryhmä tää, on kato moniammatillinen ja osaava, on -
psykiatrii, somaattist lekurii, hoitajaa, sossuu ja parturii, sircuspellee ja naamanvääntäjää
ne potilasta ootuttaa ihan tahallaan ja,
sitten sisään toivottaa,
ollen muka mielissään.
No hei - mikä on nimes tai antaa olla,
riittää sosiaaliturvatunnuksen loppuosa,
muuten oot täys nolla.
Joo ja hei huudahtaa kliinislääketiteellisbiologispsykoanalyyttinen psykiatrimme tää,
selvä tapaus,
umpihullu mikä lie,
heti koppiin viepi tie.
Kliinislääketiteellisbiologispsykoanalyyttinen psykiatrimme tää on aivojaan käyttänyt,
muille näyttänyt,
hänellä on alkanut etsintä, jossa vittu joo, sairaus tää ainoastaan,
hänen omia aivojaan koristaa.
Kliinislääketiteellisbiologispsykoanalyyttinen psykiatrimme tää potilaalle huudahtaa,
laske kuule lasku,
sadasta vähennä seitsemän,
se kato meille selvittää mikä sul on vikapää,
sekopää onneton,
juoppo ja hullu kelasta oot tänne tullu,
meitä et flöjttää, kato kuseta ja paskaa puhu,
sut kyllä tunnetaan ja temmppus nuo,
mi todistaa rajatilapersoonasta ja olosta ihanasta,
kun pillereitä popsit ja luulet ettei määritelmämme tää,
diagnostiikkaa täytä mut kato väärin on olettamus tuo,
oot nyt tullut etevämmäs luo.
Hämmästynyt potilas jo hermostunut on,
tunnin ja toista istunut on penkillä käytävän.
Mitä vittuu onx sul äly sormes,
ja sormi pyllys tai sun tapauksessa oikeastaan perseessä ja tosiaaan
vielä harvinaisen isossa ja rumassa takapäässä.
Kuule lekuri - mä en takaperin laske,
autollakin eteenpäin mä skufaan,
ensin työnnän sisään sitten vedän ulos,
en nurinperin asioita tee - koeta nyt jo tajuu,
ne nirepnirun atioisa eet,
et mee minne meet mut kato - saaks toivoo,
kävellä, jos voisit etuperin,
eihän oo liikaa tovomus tää,
vaik`sen hullu esittää.
Jaahaah ja joo, vittuilee, tää nyt ainakin todistaa skitsovamman mi sun pätäs kyllä koristaa,
saat kohta nappia huuleen ja mitä vielä;
pitkää piikkiä perseeseen,
etköhän jo tokene mieleisairas hourehullu - psykoottinen mikä lie - hullu,
jokatapauksessa - ja sanonkin - harhahörhö.
Hoitajat tänne ja heti - nyt kiinnii veti,
viekää koppiin,
ovi sitten säppiin,
kyllä se sinne soppii, kävi vielä aukoo suuta tuo satanan sairas luuta.
Kokous tää on loppu - diagnoosin teko ei ollut vaikeaa - skitsofreniaa sairastaa.
moniammatillinen työryhmä tää,
keskenään väittelee,
skitson kanssa kättä vääntää,
taudinmääritystä muodostaa.
Hei hulinaa - täällä sitä ollaan - potilasta varmaan odottelu tää,
ottaa bollaan.
Työryhmä tää, on kato moniammatillinen ja osaava, on -
psykiatrii, somaattist lekurii, hoitajaa, sossuu ja parturii, sircuspellee ja naamanvääntäjää
ne potilasta ootuttaa ihan tahallaan ja,
sitten sisään toivottaa,
ollen muka mielissään.
No hei - mikä on nimes tai antaa olla,
riittää sosiaaliturvatunnuksen loppuosa,
muuten oot täys nolla.
Joo ja hei huudahtaa kliinislääketiteellisbiologispsykoanalyyttinen psykiatrimme tää,
selvä tapaus,
umpihullu mikä lie,
heti koppiin viepi tie.
Kliinislääketiteellisbiologispsykoanalyyttinen psykiatrimme tää on aivojaan käyttänyt,
muille näyttänyt,
hänellä on alkanut etsintä, jossa vittu joo, sairaus tää ainoastaan,
hänen omia aivojaan koristaa.
Kliinislääketiteellisbiologispsykoanalyyttinen psykiatrimme tää potilaalle huudahtaa,
laske kuule lasku,
sadasta vähennä seitsemän,
se kato meille selvittää mikä sul on vikapää,
sekopää onneton,
juoppo ja hullu kelasta oot tänne tullu,
meitä et flöjttää, kato kuseta ja paskaa puhu,
sut kyllä tunnetaan ja temmppus nuo,
mi todistaa rajatilapersoonasta ja olosta ihanasta,
kun pillereitä popsit ja luulet ettei määritelmämme tää,
diagnostiikkaa täytä mut kato väärin on olettamus tuo,
oot nyt tullut etevämmäs luo.
Hämmästynyt potilas jo hermostunut on,
tunnin ja toista istunut on penkillä käytävän.
Mitä vittuu onx sul äly sormes,
ja sormi pyllys tai sun tapauksessa oikeastaan perseessä ja tosiaaan
vielä harvinaisen isossa ja rumassa takapäässä.
Kuule lekuri - mä en takaperin laske,
autollakin eteenpäin mä skufaan,
ensin työnnän sisään sitten vedän ulos,
en nurinperin asioita tee - koeta nyt jo tajuu,
ne nirepnirun atioisa eet,
et mee minne meet mut kato - saaks toivoo,
kävellä, jos voisit etuperin,
eihän oo liikaa tovomus tää,
vaik`sen hullu esittää.
Jaahaah ja joo, vittuilee, tää nyt ainakin todistaa skitsovamman mi sun pätäs kyllä koristaa,
saat kohta nappia huuleen ja mitä vielä;
pitkää piikkiä perseeseen,
etköhän jo tokene mieleisairas hourehullu - psykoottinen mikä lie - hullu,
jokatapauksessa - ja sanonkin - harhahörhö.
Hoitajat tänne ja heti - nyt kiinnii veti,
viekää koppiin,
ovi sitten säppiin,
kyllä se sinne soppii, kävi vielä aukoo suuta tuo satanan sairas luuta.
Kokous tää on loppu - diagnoosin teko ei ollut vaikeaa - skitsofreniaa sairastaa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)